Pelinumero 107 areenan kattoon!

Tänään on se kauan odotettu päivä, vaalipäivä. Muutama kuukausi sitten, kun istuttiin tiimin kanssa minun olohuoneessani ja tehtiin suunnitelmia kampanjaa varten, tämä päivä tuntui olevan ikuisuuksien takana ja aikaa tuntui olevan vaikka muille jakaa. Miten me keksittäisiin tekemistä siihen saakka?

No se pelko oli kyllä aivan aiheeton, kyllä tässä on kuukaudet vilahtaneet hujauksessa ja tekemistä on kyllä riittänyt! Ei ole ollut vapaa-ajan ongelmia, päinvastoin. Mutta kerta kaikkiaan kivaa on ollut tällä reissulla. Ja numero 107 on taottu päähän varmaan loppuelämäksi: ensimmäinen ehdokasnumero ikinä. Täytyy painattaa se pelipaitaan ja nostaa se olohuoneen kattoon tänään illalla.

Parasta tässä kampanjoinnissa on ollut ilman muuta ihmisten kohtaamiset, kaduilla, tenteissä ja olohuoneissa.

Parasta tässä kampanjoinnissa on ollut ilman muuta ihmisten kohtaamiset, kaduilla, tenteissä ja olohuoneissa. Ajatus siitä, että olisimme passiivisia yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle, on poissa. Ihmiset ovat kiivaasti kiinnostuneita omasta lähiympäristöstään ja niiden haasteiden voittamisesta, joita arjessa kohtaamme. Me haluamme olla aktiivisesti tekemässä parasta mahdollista kaupunkia, niin itsellemme kuin muillekin.

Kieltämättä tuntui epämukavuusalueella toimimiselta, kun aloitin oman naamani jakamisen flaikun muodossa kaduilla tai tuntemattomien ihmisten olohuoneisiin menemisen, mutta se oli pieni este ja väline niihin keskusteluihin, joihin pääsin. Helsinkiläisyys näyttäytyi vahvana haluna ja useana ajatuksena, haaveenakin, siitä, millainen kaupunkimme on tämän päivän äänestyksen jälkeen. Helsinki ja helsinkiläiset ovat täynnä unelmia, ja siihen unelmointiin minunkin henkeni halaji kuulua. Ja nyt se kuuluukin, aina vain vahvemmin tähän yhteisöön, jonka jäsenenä olen saanut olla jo 12 vuotta.

On ollut etuoikeutettua olla ehdokkaana, kun ympärillä on ollut joukko ihmisiä, jotka ovat olleet valmiina luovuttamaan aikaansa, energiaansa ja luovuuttaan minun hyväkseni.

Parasta on ollut myös tehdä tätä oman porukan kanssa. On ollut etuoikeutettua olla ehdokkaana, kun ympärillä on ollut joukko ihmisiä, jotka ovat olleet valmiina luovuttamaan aikaansa, energiaansa ja luovuuttaan minun hyväkseni. Tätä tunnetta on vaikea kuvailla, sillä se määrä arvostusta, jota olen näiltä ihmisiltä saanut, on sanoinkuvaamaton, enkä voi kun olla kiitollisena siitä, että lopun elämääni saan tukea siihen arvokkuuden tunteeseen, mitä olen heiltä saanut.

Kiitos aamuheräämisestä ja rautatieasemalla seisomisesta, kiitos lounastunnin uhraamisesta flaikuttamiselle, kiitos iltapäiväjaosta, kiitos luukuttamisesta, kiitos ideoinnista ja luovuudesta, graafisesta suunnittelusta, somesuunnitelmista ja toteutuksista, käsikirjoituksista ja videoista, suositteluista, kehuista, innostamisesta, keskusteluista, tuesta heikkoina hetkinä ja nauruista joka päivä.

Kiitos Sini, Kira, Lemmu, Roope, Ida, Viljami, Ismo, Iina, Emma, Miia, Ville, Lasse, Anna, Robert, Honsu ja kaikki te, jotka olette tsempanneet ja kannustaneet tällä ensimmäisellä kerralla, kun olen ehdokkaana ollut! Ilman teitä ei olisi ollut näin mahtavaa kampanjaa! Kiitos myös kaikki ystävät, jotka olette olleet kärsivällisiä, kun olen hävinnyt tutkasta viimeisen kahden kuukauden ajan; pian mennään kuplivalle taas! Ja kiitos puolisolleni Matille, joka on ollut kaikista kärsivällisin ja kestänyt väsyneen ehdokkaan jorinoita iltaisin ja loputonta kampanjointia, olet aarre!

Noin 12 tunnin päästä tiedetään miten vaaleissa kävi! Niin tai näin, niin tämä kampanjointi on ollut kyllä kokemuksena aivan mahtava ja se itsessään on voitto!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s