Vastuu ihmisten terveydestä on aina myös Helsingillä

on

En ole ammattipoliitikko, joten kampanjointi on ollut minulle mahtava tilaisuus puhua itselleni vieraammista asioista helsinkiläisten kanssa. Esimerkiksi parin viime kuukauden aikana kampanjoidessa on tullut puhuttua sote-uudistuksesta enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kaikki me taidamme suhtautua tähän tuntemattomaan samankaltaisesti: vähän peläten, mutta yrittäen valmistautua siihen, mitä tuleman pitää.

Kaikki me taidamme suhtautua tähän tuntemattomaan samankaltaisesti: vähän peläten, mutta yrittäen valmistautua siihen, mitä tuleman pitää.

Kaavailtujen suunnitelmien mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon on tarkoitus siirtyä maakuntien hoidettavaksi. Helsingissä vastuussa näiden palveluiden sujuvuudesta ei siis olisi kaupunki, vaan Uudenmaan maakunta. Koska yksi kuntien merkittävimmistä tehtävistä on siirtymässä toisaalle, näistä vaaleista on puhuttu ”sivistysvaaleina”, jotta keskustelu siirtyisi siihen merkittävämpään tehtävään, mikä kunnilla sote-uudistuksen jälkeen on.

Sehän on selvää, että sivistys on lähellä sydäntäni, ja siitä olen paljon puhunutkin. Mutta en suostu ajattelemaan niin, että ihmisten terveys olisi jatkossa vain maakuntien vastuulla. Päinvastoin. Uudistus itse asiassa antaa mahdollisuuden ottaa ongelmien ennaltaehkäisyn kuntien suurennuslinssin alle.

Hyvinvointia voidaan oikeasti ylläpitää ottamalla perinteisestä poikkeavia toimia osaksi sitä. Liikuntapalvelut kuuluvat tähän luonnollisesti, mutta kulttuurin hyvinvointia edistävä vaikutus jää monesti kunnissa vähemmälle huomiolle. Kyse ei ole todellakaan mistään eliitin harrastuksesta tai taidehömpötyksestä, vaan kaupungin tehtävän kovasta ytimestä: Ihmisistä huolehtimisesta.

Kulttuuripalveluiden pitää olla kaikkien saatavilla. Tästä hyvänä esimerkkinä on kirjastopalvelumme, jotka vuosikymmen toisensa jälkeen ovat huolehtineet siitä, että meillä on ollut mahdollisuus rikastaa elämäämme kirja kerrallaan. Nykyään kirjastoista on tulossa moneen eri palveluun keskittyneitä kylätaloja, jotka kokoavat oman alueensa asukkaita yhteen, yhteisöksi. Uusi Maunula-talo on esimerkillisesti yhdistänyt useita eri kaupungin toimintoja, tuoden eri ikäiset ihmiset yhteen, saman katon alle.

Vaikka kaupunkimme kasvaakin kohti sitä isoa metropolia, jollaiseksi sen haluamme, se ei tarkoita sitä, että kaupungin kulttuuri tulisi sulautua yhdeksi massaksi. Parhaimmillaan kaupunginosamme synnyttävät omanlaisiaan omaleimaisia kulttuurisia keskittymiä, jotka tuovat ilmi kaupungin moninaista, moniarvoista ja yhdessä yhdenvertaista helsinkiläisyyttä. Tämä voi toimia vahvana vetovoimatekijänä myös turisteille – siinä missä Berliinissä meitä viehättää Friedrichshain tai Kreuzberg, Helsingissä turisteja voi viehättää Kallio tai Kumpula.

Meidän pitää kaupunkilaisina olla kahdesta asiasta tarkkana: Toisaalta meidän pitää sijoittaa vahvaan ennaltaehkäisevään toimintaan, johon kaikki voivat osallistua. Toisaalta sitten, jos tarve vaatii, helsinkiläisten pitää saada hyvää hoitoa nopeasti maakunnan sote-palveluista. Kaikkien helsinkiläisten hyvinvointi tuottaa yhteistä hyvää – ja pahoinvointi on kaikilta pois.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s