Syöksykierteessä vihapuheeseen

Puhetta vihapuheesta vai vihaista puhetta? Milloin voimme loukkaantua ja milloin emme? Mikä on tämä sana, jota toistetaan nyt huoletta kaikissa yhteyksissä, aina kun keskustelu kääntyy itsellemme epäedulliseksi?

Euroopan neuvoston ministerikomitea katsoo, että vihapuhe on ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen.

Itse lisäisin vielä tuohon loppuun, että vihaan, joka perustuu nykypäivänä vahvasti itse valittuun suvaitsemattomuuteen. Sillä nykypäivänä, kun meillä on mahdollisuus suunnattomaan määrään informaatiota ja toisten kulttuurien kohtaamista, on mielestäni paljon työläämpää pysyä omassa pienessä kolossaan kuin olla avoin uusille ihmisille ja kokemuksille.

Helppouden illuusio johtaa sydämen laiskuuteen

Suvaitsemattomuus voi elää vain maaperässä, jossa tietoa ja faktaa pidetään rikkaruohona. Asiantuntijuus on arvottomampaa kuin tunteeseen, ei edes välttämättä kokemukseen, perustuva vaihtoehtoinen fakta. Maailma on täynnä tietoa, informaatiota ja faktaa, joka on helposti saatavilla, mutta silti on kiva tarttua siihen tunteeseen, joka helpoiten antaa itseensä tarttumapinnan.

Suvaitsemattomuus on laiskuutta poistua omalta pihalta. On helpompi rakentaa aina vain korkeampaa aitaa oman pihan ympärille, kuin poistua sieltä kokemaan niitä mahdollisuuksia, joita muu maailma tarjoaa. Meidän ei tarvitse vaivautua avaamaan sydäntä tai mieltä, ei tarvitse työstää mitään. Voi vain olla ja lillua omassa pienessä mielessään.

Sosiaalinen media ei ole syyllinen, se ei ole aktiivinen toimija

Vihapuheen sanotaan myös syntyneen sosiaalisen median myötä. Se ei ole totta, some tosin on tehnyt siitäkin meille helpompaa. On helppoa tuohtua, puolin ja toisin, kaikesta ja päästää höyryt ulos saman tien. Sosiaalinen media vain ei ole aktiivinen toimija, se edelleen vaatii sen inhimillisen komponentin toimiakseen. Sosiaalista mediaa ei voi syyttää mistään, koska se on antanut vihaisille ihmisille vain areenan toimia.

Sosiaalinen media on sen sijaan paljastanut suuren puutteen: hyvien käytöstapojen puutteen, joihin kuuluu ihmisen kunnioittaminen. Ja nyt kun puhun hyvistä käytöstavoista, en tarkoita kaarinasuonperämäistä ajatusta siitä, millaiset kengät viestivät kunnioitusta, vaan siitä, että miten me kohtelemme kanssaihmisiä.

Vihapuheessa me redusoimme ihmisen yhden piirteen mukaan isoksi massaksi, jolloin viemme häneltä inhimillisen elementin. Silloin meidän on helpompi hyökätä hänen kimppuunsa, eihän hän ole enää inhimillinen olento, vaan osa isoa massaa, joka meitä uhkaa. Silloin voimme myös luopua hyvästä tavasta kohdata ihminen. Siis suomeksi sanoen: Meistä tulee ignorantteja typeryksiä, jotka ovat unohtaneet sen ihan elämän perusasian, joka päiväkodissa jo opitaan: Ole ihmiselle ihminen.

Meidän täytyy pystyä inhimillistämään ihminen massan takana

Koska pelaamme nykyään enemmän tunteella kuin järjellä, on meidän pyrittävä vetoamaan inhimillisillä tavoilla asenneilmaston muutokseen. On arvokasta tuoda esiin enemmän tarinoita moninaisesta Suomesta, kaikista niistä elementeistä, jotka yhdenvertaisesti tätä maata vievät eteenpäin. Meidän on kerrottava yhteinen tarina siitä Suomesta, jota rakentavat ihan kaikenlaiset ihmiset. Se on erilainen kuin se homogeenisen, vaaleatukkaisen ja sinisilmäisen suomalaisen kansan tarina.

Sama pätee Helsinkiin. Ei ole olemassa vain yhdenlaista Helsinkiä tai yhdenlaista helsinkiläistä. Helsingin menestys riippuu sen asukkaiden kokemuksesta hyvästä elämästä, turvallisesta olosta. Siihen meidän pitää pyrkiä osoittamalla ja tuomalla esiin erilaisten helsinkiläisten ja moninaisen Helsingin tarinoita. Meidän pitää tehdä kohtaaminen vaivattomaksi ja toisaalta vaatia sitä, että jokaisella on oikeus täällä kunnioittavaan käyttäytymiseen.

Nostetaan esiin tarinoita niistä helsinkiläisistä, jotka ovat puuttuneet vihapuheeseen ja osoittaneet sanoilla ja teoilla, että tänne ovat kaikki tervetulleet yhteistä kaupunkia rakentamaan. Niin kuin Helsingin piispa, Irja Askola, sanoi viisaasti: ”Jos vihapuhe alkaa olemaan arkipäiväistä puhetapaa, niin siitä ei ole pitkä matka siihen, että myös vihan teot hyväksytään.”

Helsinki on kaikenlaisten ihmisten koti. Meidän kaikkien. Ethän sinäkään haluaisi tulla kohdelluksi huonosti omassa kodissasi?

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s