Mahtuvatko kaikkien totuudet samaan pöytään?

Viime viikonloppu oli surullinen, ainakin totuuden kannalta. Yhdysvaltain hallinnon puhe muuttui kertaheitolla entisen kandidaatin, nykyisen presidentin linjan mukaiseksi: totuudesta tuli todella suhteellinen käsite.

Fakta on kuollut, tunteisiin vetoa, itseä palveleva totuus on nyt kauppatavaraa. Ihmiset ovat valmiita hautaamaan asiantuntijuuden ja palvelemaan vertaisinformaatiota, se kun on kätevämpää ja vähemmän ikävää. Voimme aina löytää itsellemme ja tilanteellemme sopivat mielipiteet, joihin vedota.

 

Totuutta eivät muuta kuvatkaan: presidentti Trump väitti väkijoukon olleen ison, vaikka kaikki kuvat todistavat toista. Ja kannattajat uskovat, sillä epäluottamus ”liberaaliin” mediaan on tarpeeksi hyvä syy uskoa sitä, kenet on valinnut luotettavaksi lähteeksi. Juuri julkaistun Edelmanin Luottamusbarometrin 2017 mukaan luotamme enemmän hakukoneisiin (59% kyselyyn vastanneista) kuin mediaan (41%). Samoin luottamuksemme hallituksiin ja poliittisiin instituutioihan on rapissut huikeasti. Kaikki tämä on vahvasti nähtävissä ympäri maailman, myös kotimaassamme (ääri) oikeiston vahvassa nousussa ja siinä keskustelukulttuurissa, jossa nykyään elämme.

 

Pohjalaisittain se tarkoittaa sitä, että ei ole enää mitään rääpyä missään. Töksäyttelemme puolivalmiita, puolivillaisia mielipiteitä ulos, ilman että meillä on mitään faktaa taustalla, vain tunne siitä, että näin nämä asiat ovat. Sinänsähän se on hyvin eteläpohjalainen piirre, että toteamme, että ”kyllä itte pitääs olla taas”, mutta haluan ajatella, että meillä eteläpohjalaisilla on kuitenkin vielä arvot ja käytöstavat tallella.

 

Suomi ja koko maailma tarvitsee nyt tukkapöllyn. Tukkapöllyn siitä, että auseeraamme minimifaktalla ja täydellä tunnereaktiolla. Ja se on kiinni meistä kaikista, mutta erityisesti niistä, joiden ääntä kuunnellaan. Toistaiseksi poliitikkomme pääsevät ääneen ja toivon erityistä huomiota heiltä siitä, mitä he suustaan ulos päästävät ja miten he toimivat.

 

Meidän kaikkien on mahduttava samaan pöytään, vaikka totuutemme eivät heti kohtaisikaan. Keskustelemalla ja ymmärtämällä, kunnioittamalla ja kuuntelemalla pääsemme vahvimpaan lopputulokseen. Ja parempaan, totuudellisempaan huomiseen.

(Kirjoitus on julkaistu alunperin Eparissa 25.1.2017, johon Panu Mäenpää kirjoittaa säännöllisesti kolumnia)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s